SININEN LUOLA

Raapale on rajattu, tarkalleen sadan sanan pituinen pienoisnovelli; otsikko ja mahdolliset väliotsikot saavat koostua kokonaisuudessaan enintään 15 sanasta. Tarinassa on kuitenkin oltava selkeä ja yhtenäinen kokonaisuus; jossa on alku, keskiosa ja lopetus. Lisäksi novellin tulee täyttää kaikki ne vaatimukset, jotka hyvälle kirjoitetulle tekstille asetetaan.

 

Raapale (engl. drabble) keksittiin 1980-luvulla englantilaisten scifi-harrastajien keskuudessa, Birminghamin yliopiston science fiction-klubilla. Raapaleet ovatkin usein tyylisuunnaltaan yliluonnollisuudella ja kauhukuvillakin höystettyjä fantasia- ja tieteisnovelleja, joiden tarkoituksena on synnyttää mielikuvia ja herätellä tunteita sekä antaa esimakua tarinasta, jonka lukija voi itse kuvitella raapaleen ympärille.

Suomessa ensimmäiset drabblet julkaisi Aikakone-lehti 2/1989. Suomenkielisen sanan raapale kehitti, itsekin raapaleita kirjoittanut, kirjailija ja käsikirjoittaja Johanna Sinisalo.

 

Opiskelen parhaillaan kulttuurialan YAMK-tutkintoa (Taiteen tekijä ja kehittäjä) OAMK:ssa ja koulutusohjelmamme kevään Taiteen tekemisen uudet tuulet-kurssilla tarkoituksenamme on haastaa itseämme ja toteuttaa itselle vielä vierasta ja uuden raikasta taidemuotoa.

Tuotokseni kurssille on PUOLENKUUN RAAPALEET eli kirjoitan 15 raapaletta. Tällä hetkellä kirjoitettuna on yhdeksän valmista tekstiä ja Sininen luola on yksi niistä.

 

 

SININEN LUOLA

 

Kivet ovat teräviä.

Täytyy sijoittaa ajatuksella jalkansa, ettei tipahda ennalta merkityltä reitiltä.

Kenen kanssa kilpailen, sinun vai itseni?

Hiki valuu puroina luukujan molemmin puolin,

se on kuin lämmintä hunajaa.

Huomaan hengittäväni kuitenkin jo tasaisemmin.

Tunnen, kuinka karvas epäilys on sulanut kurkusta alas.

Kohta olemme halkeaman luona.

Pari askelta ja liukas veden liukastama tasanne vastaanottaa epävarman jalan.

Luola on 1,3 metriä veden pinnan alapuolella.

Aurinko paistaa suuaukosta värjäten veden,

kuin se olisi taianomainen dazzling blue.

Sukellan viileyteen.

Minä näen hänet ensin.

 

Hän on kuin unessa, kädet roikkuvat levollisina sivuilla.

Jalkaterät kääntyneenä sisäänpäin.

 

Sininen luola, jossa leijuu ihminen.

Jota kultainen kehrä kiertää.

Seuraava
Seuraava

KUMARRUS METSÄLLE