FUNE 2022

Kun puut katosivat, katsoimmeko taivasta..?

Fune muodostuu tarinallisesta kokonaisuudesta; näyttämönä siinä on dystooppinen kuva maailmasta. Teoksissa on tarkoituksellisesti tiivis komposition, jonka ympärillä on valkoinen, puhdas sekä kaikesta paljas; raakakin tila. Ihminen ja toinen elollinen ovat symbioottisessa suhteessa kuin köyden punos. Köysi voi sitoa ja yhdistää. Vetää ja kuristaa.

Aloitin teossarjan työstämisen loppuvuodesta 2022. Jatkan keskenjäänyttä sarjaa keskittyen varsinkin ihmisen ja kasvien keskinäiseen suhteeseen.

Yöllä näemme unia ja voimme unelmoida.

Ajatukset syntyvät teräsvillan terävinä.

Sininen taivas valkoisella viivalla.

Ensin ei ollut mitään. Sitten ilmassa oli kaikki.